RAY:n projektiopas

RAY:n projektiopas on hyvä muistilista suunnitelman laadinnan tukikysymyslista. Se pitäytyy tiiviisti käytännön asioissa: mitä tehdään, miksi, kenelle ja miten. Kokemuksesta myös tiedän, että RAY-tarkastajat ja -valmistelijat todella lukevat hankesuunnitelmat (kuinka usein proejktien ohjaus- ja seurantaryhmän jäsenet niintekevät!), joten pelkkä tekemisen into ja hyvä tarkoitus eivät riitä heille. Koska olen RAY:n rahoittamissa projekteissa tälläkin hetkellä kiinni, niin olen melko jäävi arvioimaan opasta sen enempää. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat…

Etelä-Pohjanmaan kulttuuripaketit

Art goes kapakka ja nyt seuraavaksi valloituksenkohteina ovat työpaikat. Ideassa sovelletaan hyvin tyky-liikuntatempauksia kulttuuritarjonnan puolelle. Perustelujakin lähdetään hakemaan terveydellisistä näkököhdista. Paitsi työnantaja ja tuotantolinja, hyvinvoivasta työntekijästä hyötyy työntekijä itsekin. Takavuosina työyhteisön hyvinvointia kohottavaksi tekijäksi lanseerattiin elämykset – yhdessä suoritetut seikkailuradat ja koskenlaskut. Niistä aika (ja työntekijöiden voimat) ovat tainneet viedä kirkkaimman loiston. Nyt on hyvä markkinarako ‘pehmeämmille’ elämyksille ja yhdessä kokemiselle.

 Kulttuurin tuotteistamisessa on hyvin tuotu esiin kulttuurin ‘uudet’ päämäärät eli taiteellisuuden sijaan terveyttä ylläpitävät, elämänlaatua parantavat ja syrjäytymistä ehkäisevät näkökulmat. Näiden avulla kulttuurista voisi jopa tulla ‘jokamiehen’ (ja -naisen) leipää eikä vain harvoille kohdennettua ja harvojen ymmärtämää leivoskakkua. ‘Taiteellinen prosessi’ omakohtaisesti koettuna voi tuoda uutta uskoa omiin voimavaroihin ja omiin mahdollisuuksiin myös oppia uutta, uusiutua.

Tämä oli mielenkiintoinen dokumentti Happy Housen hankeidean kannalta. ‘Taiteellisen prosessin’ etujen tarjoamisella kaikelle kansalle on keskeinen sija hankkeessamme. Meillä on jo pitkän aikaa lähdetty siitä, että ‘kaikki ovat taiteilijoita’.

Case Labra

Luin Case Labra -dokumentin kertaalleen näytöltä. Referoisin sen lainaten ja mukaellen projektityön kliseistä kuvausta:
1. Suuri idea
2. Suuri innostus
3. Suuri hyörinä
4. Suuri sekaannus
5. KAAOS
6. Joitain tuloksia
7. Syyllisten etsintä
8. Kiitokset
9. Loppuraportti

Käyttökelpoinen käsite, jonka tekstistä löysin, oli ‘kaaosjohtaminen’. Vaikka projektilla olisi kuinka vankat alkusuunnitelmat ja laskelmat, ne alkavat kuitenkin ‘elää’, kun toteutus alkaa. Sain sen kuvan, että kulttuurialalla suunnitelmien ‘eläminen’ ja kaaosjohtamisen kaoottisuus jotenkin korostuisi, kun mukana on paljon ‘suuria taidesieluja’. En kadehsi kulttuurintuottajia.

Laadi visiosi kulttuuripääkaupunkivuodesta.  Millaisia tapahtumia ja tuotoksia tuo vuosi voisi sisältää? Kenen ehdoilla ja kenelle vuotta tehdään? Mitkä ovat vuoden tavoitteet? Mitä vaikutuksia vuodella on Turulle ja muulle Suomelle? Kirjoita lopuksi kymmenen teesiä, siitä millainen kulttuuripääkaupunki tulisi olla sinun mielestäsi vuonna 2011.

Happy House haluaa tuoda Turun Kulttuuripääkaupunkivuoteen (ja myös näinä kolmena vuotena matkalla sinne) tapahtumia, jotka muistuttavat siitä, mistä kulttuuri alkaa ja mitä se on.

Turkuhan on ‘virallisesti’ ollut olemassa jo 1300 -luvulta  alkaen, kun asiakirjoista alkaa löytyä mainintoja pienestä, vesien äärellä sijaitsevasta kauppapaikasta, torista. Ennen sitä oli jo tapahtunut paljon, kun oli muodostunut kauppapaikka eli ihmisten kohtaamis- ja toimintapaikka. Tuolloin ihmiset olivat etsiytyneet sopivaan ympäristöön, jossa on vettä (reitit sisämaahan ja merelle), metsiä (luolia, rakennustarvikkeita, ravintoa), riistaa, viljavaa, muokkauskelpoista maata. Kulttuuritekoa oli ympäristön muokkaus itselle ja ryhmälle edulliseksi, elinehdot täyttäväksi ja selviytymisen mahdollistamiseksi. Kulttuuritekoa oli ihastuttaa leluin, koruin muuta ryhmää (tai vihastuttaa heistä joku pilapiirroksin kiven pintaan…).

Miten alku-Turku ja Happy House liittyvät toisiinsa – puhumattakaan vielä kulttuuripääkaupungista niiden yhteydessä???

Happy House on tila, jonne voi tulla ja jossa on mahdollisuus tehdä omista lähtökohdista asioita, omin taidoin – ja onnistua. (Se on toiminta- ja kohtaamispaikka.) Yhteiset teot liittävät yksilöt ryhmään ja uskallus (ja jopa innostus) yhteistyöhön vahvistuu.  Happy Housessa voi tehdä  arkipäivästä muistamisen arvoisen, merkityksellisen itselle ja muille. Ja silloinhan se onkin jo juhlaa…

Happy House jatkaa alku-Turun jäljillä: se tekee yhteisönsä näkyväksi ja hyväksyttäväksi.

Teesit:

1. Kulttuuri on ihmisen – sinun ja minun – kädenjälki. Minun kädenjälkeni on yksilöllinen, ainutlaatuinen ja yhdessä muiden kädenjälkien kanssa se antaa jälkien kokonaisuudelle oman ilmeensä.
2.  Kulttuuri on uskallusta tehdä ja tulla näkyväksi.
3. Kulttuuri on esteetöntä – se ei jätä ketään kynnyksen eteen tai portaiden alle.
4. Kulttuuria saa koskea – ja se pyytää saada koskea. 
5. Kulttuuri on meissä ja meistä.

6. Kulttuuripääkaupunki on moniarvoinen – ja monia ei jätetä omaan arvoonsa!
7. Kulttuuripääkaupunki tutustuttaa erilaisuuteen.
8. Kulttuuripääkaupunki on täynnä – paitsi taiteilijoita – taitavia ihmisiä.
9. Kulttuuripääkaupunki on avoin – ei tarvita tunnussanaa piireihin.
10. Kulttuuripääkaupunki alkoi yksilöiden halusta turvaan ja elämän jatkumiseen. Kulttuuripääkaupungin alkuun tarvittiin silloin joskus kaikki – niin myös nyt.

Hello world!

Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!