Kulttuurin tuotteistamisessa on hyvin tuotu esiin kulttuurin ‘uudet’ päämäärät eli taiteellisuuden sijaan terveyttä ylläpitävät, elämänlaatua parantavat ja syrjäytymistä ehkäisevät näkökulmat. Näiden avulla kulttuurista voisi jopa tulla ‘jokamiehen’ (ja -naisen) leipää eikä vain harvoille kohdennettua ja harvojen ymmärtämää leivoskakkua. ‘Taiteellinen prosessi’ omakohtaisesti koettuna voi tuoda uutta uskoa omiin voimavaroihin ja omiin mahdollisuuksiin myös oppia uutta, uusiutua.

Tämä oli mielenkiintoinen dokumentti Happy Housen hankeidean kannalta. ‘Taiteellisen prosessin’ etujen tarjoamisella kaikelle kansalle on keskeinen sija hankkeessamme. Meillä on jo pitkän aikaa lähdetty siitä, että ‘kaikki ovat taiteilijoita’.

Käyttökelpoinen käsite, jonka tekstistä löysin, oli ‘kaaosjohtaminen’. Vaikka projektilla olisi kuinka vankat alkusuunnitelmat ja laskelmat, ne alkavat kuitenkin ‘elää’, kun toteutus alkaa. Sain sen kuvan, että kulttuurialalla suunnitelmien ‘eläminen’ ja kaaosjohtamisen kaoottisuus jotenkin korostuisi, kun mukana on paljon ‘suuria taidesieluja’. En kadehsi kulttuurintuottajia.

Happy House haluaa tuoda Turun Kulttuuripääkaupunkivuoteen (ja myös näinä kolmena vuotena matkalla sinne) tapahtumia, jotka muistuttavat siitä, mistä kulttuuri alkaa ja mitä se on.

Turkuhan on ‘virallisesti’ ollut olemassa jo 1300 -luvulta  alkaen, kun asiakirjoista alkaa löytyä mainintoja pienestä, vesien äärellä sijaitsevasta kauppapaikasta, torista. Ennen sitä oli jo tapahtunut paljon, kun oli muodostunut kauppapaikka eli ihmisten kohtaamis- ja toimintapaikka. Tuolloin ihmiset olivat etsiytyneet sopivaan ympäristöön, jossa on vettä (reitit sisämaahan ja merelle), metsiä (luolia, rakennustarvikkeita, ravintoa), riistaa, viljavaa, muokkauskelpoista maata. Kulttuuritekoa oli ympäristön muokkaus itselle ja ryhmälle edulliseksi, elinehdot täyttäväksi ja selviytymisen mahdollistamiseksi. Kulttuuritekoa oli ihastuttaa leluin, koruin muuta ryhmää (tai vihastuttaa heistä joku pilapiirroksin kiven pintaan…).

Miten alku-Turku ja Happy House liittyvät toisiinsa – puhumattakaan vielä kulttuuripääkaupungista niiden yhteydessä???

Happy House on tila, jonne voi tulla ja jossa on mahdollisuus tehdä omista lähtökohdista asioita, omin taidoin – ja onnistua. (Se on toiminta- ja kohtaamispaikka.) Yhteiset teot liittävät yksilöt ryhmään ja uskallus (ja jopa innostus) yhteistyöhön vahvistuu.  Happy Housessa voi tehdä  arkipäivästä muistamisen arvoisen, merkityksellisen itselle ja muille. Ja silloinhan se onkin jo juhlaa…

Happy House jatkaa alku-Turun jäljillä: se tekee yhteisönsä näkyväksi ja hyväksyttäväksi.

Teesit:

1. Kulttuuri on ihmisen – sinun ja minun – kädenjälki. Minun kädenjälkeni on yksilöllinen, ainutlaatuinen ja yhdessä muiden kädenjälkien kanssa se antaa jälkien kokonaisuudelle oman ilmeensä.
2.  Kulttuuri on uskallusta tehdä ja tulla näkyväksi.
3. Kulttuuri on esteetöntä – se ei jätä ketään kynnyksen eteen tai portaiden alle.
4. Kulttuuria saa koskea – ja se pyytää saada koskea. 
5. Kulttuuri on meissä ja meistä.

6. Kulttuuripääkaupunki on moniarvoinen – ja monia ei jätetä omaan arvoonsa!
7. Kulttuuripääkaupunki tutustuttaa erilaisuuteen.
8. Kulttuuripääkaupunki on täynnä – paitsi taiteilijoita – taitavia ihmisiä.
9. Kulttuuripääkaupunki on avoin – ei tarvita tunnussanaa piireihin.
10. Kulttuuripääkaupunki alkoi yksilöiden halusta turvaan ja elämän jatkumiseen. Kulttuuripääkaupungin alkuun tarvittiin silloin joskus kaikki – niin myös nyt.